ilari blogi

Lupaus 100-vuotiaalle Suomelle

Nykyisin toistellaan usein mantraa mahdollisuuksien tasa-arvosta. Tässä kertomuksessa globaali maailma näyttäytyy lukemattomien mahdollisuuksien leikkikenttänä, josta vauraassa Suomessa koulutetut nuoret osaajat voivat vain valita oman paikkansa. Maailma onkin monella tapaa avoimempi ja mahdollisuuksien kirjo suurempi kuin aikaisemmin. Todellisuus mahdollisuuksien tasa-arvon takana on kuitenkin paljon jakautuneempi kuin poliittinen jargon antaa ymmärtää.

Samaan aikaan kun sosioekonomisen loton voittajat puntaroivat vaihtoehtojaan tuoreen lattekupillisen ääressä, kolikon toisella puolella yhä useampi nuori kamppailee päivittäisen toimeentulon ja mielenterveyden haasteiden kanssa. Todellinen tasa-arvo on illuusio, jos kahdensadan metrin juoksussa vain toiselle on annettu piikkarit ja päälle vielä 100 metriä etumatkaa. Ylisukupolvisen huono-osaisuuden kierteen katkaisemiseksi tarvitaan joko poikkeuksellisen vahvaa yksilöä tai hyvin suunniteltua yhteiskunnallista turvaverkkoa.

Myöskään avoimien ovien ja mahdollisuuksien määrällä ei ole merkitystä, jos avaimet ovat hukassa. Itse asiassa tällöin on riski, että avoimien ovien määrän kanssa samassa tahdissa kasvaa pelko, epävarmuuden tunne ja valinnanvaikeus. Entä jos valitsen väärin? Mitä jos epäonnistun? Entä jos nurkan takaa löytyy vielä jotain parempaa? Mahdollisuusähky on monelle nuorelle arkitodellisuutta.

Suomi 100 -juhlavuoden teema on yksinkertainen mutta kaunis "Yhdessä – Tillsammans". Teema osuu erityisesti tähän aikaan, sillä yksilöllisyyttä ihannoivassa yhteiskunnassamme unohdamme herkästi kuinka riippuvaisia olemme toisistamme. Unohdamme kuinka paljon yksi välittävä kohtaaminen voi merkitä silloin, kun seinät uhkaavat kaatua päälle ja sumu peittää tulevaisuudennäkymät. Unohdamme kuinka paljon yksi turvallinen, arvostava ja aidosti kuunteleva aikuinen voi vaikuttaa nuoren elämään. Unohdamme kuinka pitkälle yksi kannustava sana voi kantaa.

Yhteiskuntamme vaarallisin kannustinloukku on tilanne, jossa nuori jää ilman tarvitsemaansa tukea ja kannustusta. Lupaus kuunnella, rohkaista ja kannustaa omaa paikkaansa etsivää nuorta on lahja, jonka jokainen meistä voi satavuotiaalle Suomelle antaa. Vaikka jo heti tänään.

Ilari Torsti, Vamos Helsinki

 

Kirjoittaja työskentelee uravalmentajana Vamos Urapalveluissa.

Kuva: Laura Oja